SATEEN SATTUESSA SATEESSA – tuumauksia rantatorjunnan ryhmänjohtaja koulutuksen jälkeen

Öljy – varsin tarpeellinen aine vielä monin muodoin, vaikkakin fossiilista aineista pyritään pois ja pyritään biopohjaisiin tms. aineisiin/menetelmiin. Vaan palataanpa tähän hetkeen – sitten kun se öljy on siellä missä sen ei pitäisi olla tai ei missään nimessä saisi olla – onkin jo haastavampi kysymys.

Suomenlahdelta kun kuuntelee uutisointia – saamme kuulla varjolaivastosta ja varautumisista vahingon sattuessa jopa 30 000 tonnin öljymääriin.  Vaan on sitä merta täälläkin Perämerelläkin – toki öljyn kuljetusmäärät ovat toki pienemmät ja varautuminenkin vahingon sattuessa on 5000 tonniin määrään – kuitenkin jos tuokin määrä olisi torjuttava meriolosuhteissa tänne sijoitetulla kalustolla ja henkilöstöllä tarvittaisiin siinä tieto/taidon lisäksi kyllä sään haltijan armollisuutta ja silkkaa tuuria.

Perämerelläkin polttoaineita kuljetetaan muodossa tai toisessa laivoilla kapeita väyliä pitkin ja talvella vaativissa jääolosuhteissa erittäin herkän saariston läpi – kohti mereen laskevia kalaisia jokia. Vahingon sattuessa matalassa merellisessä ympäristössä on öljy hyvinkin nopeasti ns. koneellisen keräämisen tavoittamattomilla kivikkoisilla rannoillamme tai naapurin (Ruotsin) puolella – tähän ei sitten auta sanonta – että sehän meni Ruotsiin. Kyllä se öljy on yhteistuumin kerättävät tavalla tai toisella molemmin puolin Perämeren pohjukkaa.

Operoinnin täällä Perämerellä tekee haastavaksi viranomaisten varsin rajalliset resurssit – ensilähtö saataneen kohteeseen Merivartioston tai usein miten Pelastuksen voimin – sitten onkin hetken ns. tyhjää ennen kuin apuun saadaan kaukaa etelästä lisäresurssein. Sitten kun ja on varauduttava, että öljy pääsee rantaan asti tahrimaan herkkää kivikkoista saaristoa – saatikka moninaista linnustoa ja muuta meren elävää – loppuukin viranomaisilta resurssit. Niitä käsipareja vain ei ole hälytettävissä lisää – on siis Meidän aika ryhtyä avuksi. Niin – eihän se aine joka tahrii rantojamme, ole aina öljyä esim. Hanko – eikä sen rannan aina tarvitse olla meren ranta.

Tähän perustuukin aloittamamme kouluttautuminen Lapin Vapepassa – pyrimme osaltamme tuottamaan niitä koulutettuja käsipareja viranomaisten tueksi kuten olemme tehneet jo kauan esim. kadonneen henkilön etsinnän saralla. Koulutukseen saamme tukea Lapin Pelastuslaitokselta ja WWF:ltä – joka onkin kouluttanut henkilöstöä pitkin Suomen rannikkoa ja nyt siis myös täällä meillä. Voitaneenko sanoa, että on koulutuksen suhteen maantieteellisesti päästy perille Perämerelle – vaan koulutus jatkuu tietojen ja harjoitusten kautta taitojen osalta nyt ja tulevaisuudessa.

Joten emme jää odottamaan vaan jatkammekin kouluttautumista syyskuussa 27.09 koko päivän mittaisella harjoituksella yhdessä viranomaisten ja sidosryhmiemme kanssa – tuolloin kelitkin saattavat olla taas sopivat harjoitteluun. Lisää tietoa harjoituksesta lähempänä Lapin Vapepan sivuilta.

Nyt jo vaatteet kuivaksi saanut

Jari Seppälä
Valmiuskouluttaja
Lapin Vapepa