Miksi kadonnut ei aina löydy?

Katoamisalue voi olla pienistä etäisyyksistä huolimatta laaja!

Usein herää kysymyksiä siitä, miksi katoamissijaintinsa läheisyydessä ei ole onnistuttu löytämään henkilöitä, jotka ovat jääneet jäljettömiin. Tämän kaltaiset tapaukset herättävät ymmärrettävää hämmennystä ja uteliaisuutta, sillä matka katoamispaikasta löytymispaikkaan saattaa vaikuttaa lyhyeltä. Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä huomioida, että erilaiset olosuhteet, kuten maaston vaihtelevuus, aikaraja sekä mahdolliset esteet, voivat merkittävästi vaikuttaa etsinnän onnistumiseen.

Eräässä lehden yleisöosastolle esitetyssä kysymyksessä herätettiin huolta kadonneen henkilön etsintämenetelmien tehokkuudesta ja järjestelmällisyydestä. Kyseisessä tapauksessa kadonnut oli löytynyt kolmen kilometrin päästä alkuperäisestä katoamispaikastaan, yli kymmenen vuotta katoamisesta. Tällainen pitkä aikaväli ja suuri etäisyys herättävät kysymyksiä, kuinka tehokkaita ja perusteellisia etsinnät todella olivat, sekä millaisia haasteita kadonneiden henkilöiden löytämisessä voi esiintyä.

Kadonnut löytyi läheltä – miksi ei löydetty?

Tässä on vähän puhdasta matematiikkaa etsintäalueen kokojen laskemiseen. Laskelmassa on käytetty ympyrän säteenä edellisen esimerkin mukaista kolmea kilometriä (3 000 m). Ympyrän pinta-ala voidaan laskea seuraavasti: A = π · r potenssiin 2 (jossa r on säde). Kaava tässä tapauksessa on seuraava; pinta-ala = 3.14 x (3 000 m x 3 000 m). Tuolle kolmen kilometrin etsintäalueelle tulee pinta-alaa näin ollen 28,27 neliökilometriä tai ehkä paremmin tuon hahmottaa, jos sen laskee neliömetreiksi, tällöin pinta-ala koko etsintäalueella on 28 274 334 neliömetriä, eli yli 28 miljoonaa neliömetriä!

Etsintäoperaatioiden laajuus edellyttää, että ne perustuvat tarkasti määriteltyihin oletuksiin ja johtolankoihin. Laajaan, kolmesta kilometristä koostuvaan ympyräalueeseen sovellettuna on mahdotonta kattaa jokaista paikkaa kokonaisvaltaisesti. Huolellisesti suunnitellut etsintämenetelmätkin tarjoavat vain rajallista tarkkuutta; parhaimmillaan ne voivat saavuttaa hieman yli 90 prosentin varmuuden etsityllä alueella. Esimerkiksi partioetsinnän avulla kadonnut henkilö voidaan löytää 91 prosentin todennäköisyydellä, kun taas näkötuntumaharavointi tuottaa 90 prosentin onnistumisprosentin, edellyttäen, että henkilö on etsintähetkellä alueella.

On tärkeää ymmärtää, että kadonneen henkilön ollessa maastossa, jopa kokenut etsijä saattaa ohittaa hänet vain metrin päästä huomaamatta. Suomalainen metsämaasto on luonteeltaan tiheää ja vaikeakulkuista, mikä tarjoaa lukuisia piilopaikkoja. Lisäksi etsintäkoirat voivat myös kulkea ohi kadonneesta, erityisesti jos ilmavirrat ovat epäedulliset kadonneen sijaintiin nähden. Kadonneen henkilön voi olla myös mahdollista kätkeytyä vain puolen neliömetrin alueelle, ja lapsen piilopaikka voi olla jopa vieläkin pienempi.

Alla olevassa kuvassa on mallin vuoksi korostettu etsintäalue, mikäli katoamispaikkana on Jyväskylän keskusta ja oletettu etsintäalue ulotetaan kolmen kilometrin säteellä joka suuntaan.