Vapepan 60-vuotis juhlavuosi. Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu. Toimija esittäytyy. Tammikuu.

Tammikuu 2024:

Anne-Maarit Hintikka kouluttamassa vapaaehtoisia.

Jäsenjärjestö: Suomen Punainen Risti
Paikkakunta:   Haapavesi
Vapaaehtoinen: Anne-Maarit Hintikka

Olin muuttanut Haapavedelle vuonna 1988 ja tutustuin naapuriini, joka oli aktiivinen paikallisessa Suomen Punaisen Ristin toiminnassa. Eräänä päivänä hän kertoi käyneensä Vapepan esityksessä, mikä herätti kiinnostukseni. Päätin liittyä mukaan, sillä minulla oli tahtoa auttaa muita sekä oppia uutta. Aloitin siis ensiapuryhmätoiminnassa paikallisen SPR:n kautta ja kouluttauduin Vapepan kursseilla. Valitettavasti paikallisen SPR:n ensiapuryhmätoiminta hiipui lähes kokonaan 2000-luvun alussa jäsenten ikääntymisen vuoksi. Vuonna 2006 päätin nostaa ensiapuryhmätoiminnan uudelleen käyntiin tyttäreni avustamana, ja siitä lähtien olen ollut täysillä mukana Vapepan toiminnassa. Reddie Kids -kerhoa olen pitänyt vuodesta 2013 lähtien. Monet kerhossa käyneet nuoret ovat jatkaneet ensiapu- ja Vapepataitoja aikuisiällään.

Aluksi toimin maastoetsijänä ja kävin Vapepa-johtaja koulutuksen. Olen myös valmiuspäivystäjä, valmiuskouluttaja, liikenteenohjaaja, lentoetsijä ja tehtäväjohtaja. Ihmisten auttaminen myös henkisesti fyysisen auttamisen lisäksi on ollut aina lähellä sydäntäni, joten olen kouluttautunut myös henkisen tuen puolella ja ollut mukana SPR:n henkisen tuen hälytysryhmässä. Osallistun myös Haapaveden kaupungin kriisiryhmään. Valmiuspäivystäjänä ollessani, pyrin varmistamaan, että tehtäville saadaan mukaan myös henkisen tuen vapaaehtoisia: tehtävissä niin vapaaehtoisen omaiset kuin kyläläisetkin voivat tarvita henkistä tukea. Tällä hetkellä pyrin tuomaan esille Vapepan toimintaa alueellani esimerkiksi vahvistamalla yhteistyötä kyläyhdistyksien kanssa ja toivon uusia hälytysryhmiä alueellemme.

Yksi mieleenpainuvimmista tilanteista Vapepassa oli kadonneen nuoren etsintä Kärsämäellä. Nuoren vanhemmilta saadun alustavan tiedon mukaan oletimme, että nuori oli lähtenyt ystäviensä kanssa viettämään iltaa. Ilta oli myrskyinen, pimeä ja erittäin kylmä: tuuli kovaa ja satoi. Etsimme kaikkialta joen varsien rantapusikoista kunnan keskustaan. Aamun jo valjetessa onneksi huomasimme nuoren piilottelemassa puussa lähellä kotitaloaan. Nuori oli kylmissään, mutta muuten aivan kunnossa. Tilanne sai siis onnellisen lopun. Lisäksi tilanteessa näkyi selvästi Vapepalaisten asenne: kukaan etsijöistä ei välittänyt sääolosuhteista vaan keskittyivät etsimään kadonnutta nuorta.

Toinen muisto on Merijärveltä, kun pitkäkestoisessa etsinnässä oli kadoksissa jo ikääntynyt henkilö. Tällöin kohtasin merkittävän tilanteen tuoreena Vapepa-johtajana, kun sain tiedon etsinnän aikana, että armeijasta oli tulossa ryhmä avuksemme. Sain siis armeijan ryhmän avuksi etsintään ja pääsin johtamaan tätä nuorten miesten ryhmää, mikä oli merkkipaalu Vapepa-johtajan urallani.

Nautin siitä, että toiminta on hyödyllistä, pääsee oikeasti auttamaan muita ja oppimaan samalla uutta. Työskentely toisten ihmisten kanssa ns. Vapepa-perheessä on merkityksellistä. Kunnioitamme toistemme osaamista ja teemme yhdessä pyyteetöntä työtä auttaaksemme hädässä olevia. Kouluttajana osaamiseni jakaminen tuo iloa ja aito palaute lämmittää sydäntäni. Olenkin suunnitellut siirtyväni täysaikaiseksi Vapepalaiseksi eläkkeelle jäätyäni.