Miksi olen vapepalainen?
Taas oli hetki millon adrenaliini kuohahti veressä ja äkkiäkin äkimpää löytyi oikeat vaatteet päälle ja etsintäreppu kainaloon ja menoksi. Onneksi tilanne päättyi hyvin ennenkuin kerkisi oikein alkamaankaan.
Olen nyt reilun vuoden saanut olla osallisena Vapepan eli Vapaaehtoisen pelastuspalvelun toiminnassa. Takana on Vapepan etsintä- ja SPR:n päivystäjäkurssi. Olen työskennellyt ambulanssissa, lääkäreiden vastaanotolla ja päivystyksissä ja kuulun Suomen Punaisen Ristin ensiapuryhmään. Ja halu kehittyä lisää tällä saralla senkun vaan kasvaa.
Espanjassa olessani 9 viikkoa työssäoppimassa pari vuotta sitten, heräsi halu päästä tekemään jotain jossa voi auttaa muita ja tässä sitä ollaan nyt. Halusin olla hyödyksi omien taitojeni ja vointieni mukaan ja tehdä sitä sitoutumatta kellokorttiin.
Kun puhelin pärähtää ja saa tietää että nyt tarvitaan apuani, mietin että joskus se voin olla minä tai joku läheiseni joka sitä tarvitsee ja silloin toivon että löytyy niitä jotka kerkiävät avuksi, kuten minäkin pyrin.
Etsinnöillä tarvitaan monenlaisia taitoja laidasta laitaan. Tärkeintä on halu auttaa! Porukassamme on etsijöitä, koiraryhmäläisiä, dromelennättäjiä, ea-taitoisia, mönkkäri/kelkka/motskarikuskeja, ratsastajaetsijöitä, lentoetsijöitä, sukeltajia, radioamatööreejä, ns. sapuskavastaavia jne. Myös viittomakielentulkkeja ja muita tulkkeja tarvitaan hyvään toimintaan joskus. Suunnistajien taidoista olen itsekkin päässyt nauttimaan etsinnän yhteydessä. Jokaisella meillä on varmasti joku taito jota voidaan hyödyntää etsinnöillä. Mikä sinun taitosi olisi?
Aina ei kaikki pääty onnellisesti, mutta se että tietää yrittäneensä parhaansa kaikin voitavin keinoin, auttaa eteenpäin.
Muistakaa immeiset 112-Suomi sovellus puhelimeen ja kertokaa jollekin mistä päin niitä mustikoita tms. lähdette ehtimään. Tarpeeksi nestettä ja purtavaa mukaan. Karttakaan tai karttapalvelu puhelimessa ei ole koskaan liikaa. Ja että siinä puhelimessanne on virtaa!
Nyt on adrenaliini laskeutunut ja reppu laskettu vaelluskenkien viereen ja aika ummistaa silmät.
Teksti ja kuva: Sari Kivelä, Jyväskylä, Vapepa Keski-Suomi