Avauksessa palkittiin sankareita

Ähtärissä helmikuun ensimmäisenä viikonloppuna pidettiin perinteinen Länsi-Suomen Piirin valmiusavaus ja paikalle oli saatu ennätysmäärä vapaaehtoisia ja viranomaisten edustajia.

Päivän tärkeimpiä puheenaiheita oli järjestöjen yhteistyön kehittäminen ja nuorten rekrytoiminen mukaan toimintaan.

Päivä polkaistiin käyntiin palkitsemisilla. Joukko alajärveläisiä nuoria kunnostautui joulukuussa pelastamalla yhden yön aikana kaksi vanhusta värjöttelemästä kovassa pakkasessa. Jos mopoautoilla liikkeellä olleet nuoret eivät olisi olleet niin valveutuneita ja auttamishaluisia, olisi kumpaakin voinut kohdata hieman toisenlainen kohtalo ja lööpeissä olisi nähty hieman toisenlaisia otsikoita.

SPR:n piiritoimistolla oli pähkäilty kauan sitä, että mitä näille ansioituneille nuorille voisi lahjaksi antaa. Viimein oli päädytty antamaan heille lahjakortti paikalliselle huoltoasemalle, näin nuoret voivat päätyä tulevaisuudessa ehkä vielä uusiin sankaritekoihin.

Toinenkin arjen sankariteko palkittiin, kun kauhajokinen mies oli auttanut työkaveriaan työtapaturmassa. Hän ei halunnut kumminkaan ottaa kunniaa täysin itselleen vaan hän kiitospuheessaan kiitti puolestaan hätäkeskusta sieltä saamastaan tuesta ja hyvistä ohjeista.

Avauspuheenvuoroissaan maakuntatoimikuntien puheenjohtajat Jarmo Ojajärvi (Pohjanmaa) ja Juha Vimpari (Keski-Suomi) antoivat kumpikin omat terveisensä seminaariväelle. Heidän puheenvuoroissaan kuului kokemus siitä, että tiivis koulutus- ja harjoitusyhteistyö järjestöjen ja toimijoiden kanssa on otettu mukaan Vapepan arkeen ja sitä tullaan edelleen kehittämään aktiivisesti.

Myös yhteiset toimintatavat koettiin tärkeäksi ja Vimpari totesikin puheenvuoronsa päätteeksi: ”Vapepan pitää olla saatavilla viranomaisen tueksi yhden luukun takaa ja mahdollisimman helposti. Järjestöjen toimintatavat voivat hieman poiketa, mutta muistetaan se, että autettava on aina keskiössä.”

Kummankin maakunnan alueella tärkeinä yhteistyökumppaneina mainittiin mm. MPK ja SPEK.

Alustuksia minuuttiaikataululla

Päivän alustukset aloitti Vesa Vornanen, joka kertoi viime kesäisen Valtti-harjoituksen herättämiä ajatuksia. Hänen kokemuksensa harjoituksesta oli hyvin myönteinen ja uusia oivalluksia saatiin mm. siitä, kuinka johtajiston vaihto voidaan tehdä saattaen niin, ettei synny informaatiokatkoja. Myös teknisten apuvälineiden käytössä (valvontakamerat, OHTO-hälytysjärjestelmä ja Mapitare-sovellus) koettiin valaistumista.

Suomen radioamatööriliitosta paikalle oli tullut Jukka Pappinen, joka esitti oman ratkaisunsa sille, kuinka viesti saadaan kulkemaan silloinkin, kun viranomaisen oma viestiverkko ei syystä tai toisesta toimi. Radioamatöörien rakentama varaverkko voisi olla internetyhteydestä riippumaton, tietoturvallinen ja siihen olisi toteutettavissa varmennettu sähkönsyöttö.

Etelä-Pohjanmaan pelastuslaitokselta mennyttä vuotta kertasi Juha Turkulainen. Vapepa oli mukana alueellamme ensimmäistä kertaa jälkisammutustehtävissä, joita kuuma kesä paljon tarjosikin. Vaarallisiin paikkoihin vapaaehtoisia ei laitettu, mutta ihmeellisen paljon vapaaehtoisilla piisasi intoa yksitoikkoiseen ja likaiseen työhön. Tilannejohtajana maastopaloissa toiminut Turkulainen oli silti yllättynyt erään vapaaehtoisen kommentista hänen saavuttuaan takaisin kokoontumispaikalle: ”Kyllä tämä aina kotiolot voittaa!”

Arto Kupiainen Suomen lentopelastusseurasta selvitti omassa alustuksessaan mm. miten heidän oma Secapp-hälytysjärjestelmänsä toimii ja painotti, että SLPS koordinoi kaikkea Vapepan ilmailutoimintaa. Jatkossa myös kaikki Vapepan toimintaan osallistuvat RPAS (Remotely Piloted Aircraft System) ja MOVA (moottoroitu varjoliidin) hälytysryhmät ovat SLPS:n alaisia ja vuosina 2017-18 on koulutettu 61 henkilöä erilaisilla kursseilla. Vuodeksi 2021 on tavoitteena saada valtakunnallinen kyky toimia RPAS-ryhmillä ja saada niihin apuvälineiksi mm. lämpökameroita ja muita erikoissensoreita. Myös kiinteäsiipistä kalustoa suunnitellaan.

Kari Latva Pohjanmaan poliisilaitokselta totesi alustuksessaan, että Vapepa on poliisille kiistattoman tärkeä resurssi kadonneen ihmisen etsinnässä ja vaikka poliisilla on omiakin koiria käytössä, niin VIRTA-tarkastus takaa myös Vapepan koirien tasalaatuisuuden. Uusia toimintamenetelmiäkin voisi kokeilla, mm. se, että etsinnän aluksi voisivat poliisikoirakot ja Vapepan koirakot pitää johdon kanssa palaveria etsintälohkojen järkevästä jakamisesta.

Poliisin mielipiteitä kertoivat myös Pohjanmaan poliisilaitoksen ja Sisä-Suomen poliisilaitoksen päällystövastaavat Pauli Latvanen ja Jari Lindholm. Kumpikin pitivät Vapepan toimintaa tärkeänä ja yhteiset harjoitukset ja operaatiot ovat antaneet ymmärtää Vapepan organisaation toimivan hyvin ja tehokkaasti.

Paneelissa pohdittiin

Lauantain iltapäivän alku oli varattu järjestöpäällikkö Jooel Niittysen vetämälle paneelikeskustelulle. Vastauksia myös yleisöstä heitettyihin kysymyksiin olivat antamassa kaikki aamupäivästä alustuksensa pitäneet henkilöt.

Seuraavassa lyhyesti lueteltuna muutama kysymys ja niihin saadut vastaukset:

Mihin muutokseen pitäisi varautua?

Ilmastonmuutokseen, koulutuksen kehittämiseen, toimimiseen poikkeustilanteissa (niin kansalainen kuin viranomainenkin), sitoutuneen väen saamiseen toimintaan, väki pakkautuu kaupunkeihin, mistä saamme maastokelpoista porukkaa riveihimme?

Miten saadaan vapaaehtoisresurssit järjestöjen käyttöön?

Leader-hankkeiden avulla, isoissa kaupungeissa mm. tapahtumakoordinaattoreiden välityksellä, tiedotusta ja rekrytointia lisää, harjoitusten ja tehtävien haastavuus houkuttelee uusia toimijoita, mikrokoulutusta somen avulla, pikakoulutusta hankkeiden sisällä.

Miten saadaan nuoriso mukaan toimintaan?

Opetustoimi esim. koulujen rehtorit mukaan suunnitteluun, opetussuunnitelmaan turvallisuuskoulutusta, jäsenmaksut ilmaiseksi nuorille, jalkaudutaan kouluihin sillä siellä ei järjestöt juurikaan muuten näy. Somen hyödyntäminen, järjestöt voisivat hyödyntää uuden ops:n ”ilmiöiden kautta oppiminen” -teeman.

Huoltovarmuutta vapaaehtoisen näkökulmasta

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastosta pelastustoimen ja varautumisen ylitarkastaja Taru Ruutiainen avasi puheenvuorossaan kokonaisturvallisuuden sanastoa, käsitteitä ja olemassa olevia yhteistyösopimuksia sekä lainsäädäntöä. Ruutiainen toi esiin miten kansallinen ja alueellinen riskiarvio vaikuttaa varautumiseen ja myös järjestöjen kehitystarpeisiin sekä korosti toimialat ylittävän harjoitustoiminnan tärkeyttä. Sekä järjestön että vapaaehtoisen näkökulmasta huoltovarmuuden ja jatkuvuudenhallinnan kulmakiviä ovat oman valmiuden itsearviointi, kriittisten toimintojen tunnistaminen, henkilöresurssit sekä yhteystiedot yhteistyötahoihin. Näiden pohjalta rakentuu huoltovarmuutta ja jatkuvuudenhallintaa kehittävät toimenpiteet ja luodaan pohjaa järjestöjen väliselle yhteistyölle.

Kokonaisturvallisuus -pieniä tekoja arjessa

Päivän päätteeksi varautumisen asiantuntija Tave Rautiainen painotti miten omatoiminen varautuminen ja perustaitojen osaaminen vähentää viranomaisten ja muiden turvallisuustoimijoiden työmäärää ja miten kokonaisturvallisuus edellyttää ihmisten ja järjestelmien kykyä toimia joustavasti häiriötilanteissa, toipua niistä nopeasti ja kriisin jälkeen kehittyä oppimalla niistä. Rautiainen johdatteli ajatuksia alueellisen järjestövalmiuden ajatteluun, joka rakentuu tavoitteiden, toiveiden, tarpeiden, tunteiden ja mielipiteitten rattaanpyöristä. Alueellisen valmiuden muodostavat ihmiset ja yhteisöt, ja verkostoyhteistyön keskeisinä elementteinä ovat motivaatio, lisäarvo verkostolle, kustannusten jakautuminen, sitoutuminen sekä luottamus ja sitä kautta avautuva järjestöjen työnjaon selkeys.

Toiminnan kehittelyä pienryhmissä

Valmiusavausviikonloppu jatkui sunnuntaina kahdessa kehitystyöpajassa, joissa käsiteltiin koulutusuudistukseen liittyvää hälytysryhmien minimivaatimuksia sekä järjestöjen välistä valmiusyhteistyötä. Melinda Palomaa, keskustoimiston valmiuden yksiköstä avasi hälytysryhmien minimivaatimusten päivitykseen liittyvää laajaa ongelmakenttää, jota purettiin edelleen pienryhmissä ja koottiin yhteenvedoiksi keskustoimiston jatkotyöstöä varten. Toinen työpaja keskittyi järjestöpäällikkö Jooel Niittysen alustuksen jälkeen kyläturvallisuuskouluttaja Aana Vainion johdolla turvallisuustoimijoiden yhteistyön rakentumiseen muutamien käytännön esimerkkien ympärillä.

Kohti uutta valmiusvuotta

Viikonloppu oli kokonaisuutena erittäin hyvä osoitus siitä, miten järjestöyhteistyö alkaa pikkuhiljaa löytämään yhteisen tekemisen suunnan. Tapoja tehdä turvallisuutta ja valmiutta on lähes yhtä monta kuin on toimijaakin, mutta yhteisen päämäärän tunnistaminen ja tiedostaminen auttaa järjestöjä löytämään toimintatavan, joka parhaiten lisää verkoston toimivuutta ja luotettavuutta, järjestön omaa identiteettiä heikentämättä. Kokonaisturvallisuuden idean oivaltaminen on itseasiassa järjestöille uusi uljas mahdollisuus, jota ei kannata jättää käyttämättä.

Teksti: Aki Valonen ja Eija Pippola