Vapepan 60-vuotisjuhlavuosi. Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu. Toimija esittäytyy. Marraskuu.
Nimi: Lauri Ratava Jäsenjärjestö: Suomen Punainen Risti Paikkakunta: Vaala
Kurssien kautta toimintaan mukaan
Kävin 80-luvun lopulla SPR:n pitämän EA1-kurssin. Kurssin jälkeen herättelimme Vaalan SPR:n paikallisen osaston toimimaan. Samalla uudelleen perustimme ensiapuryhmän osastoon.
Kävin vuonna -89 Vapepan peruskurssin. Kurssi oli todella innostava ja innostuin tästä eri järjestöjen yhteisestä auttamishalusta ja tekemisestä valtavasti. Kävin nopeassa tahdissa kaikki Vapepan tarjoamat koulutukset. Perustimme Vaalan paikallistoimikunnan vuonna 1991. Toimin paikallistoimikunnan puheenjohtajana vuoteen 2012 asti.
Vuosien varrella olen ollut niin monessa tehtävässä, ettei niitä kaikkia voi tässä luetella. Mainittakoon muutama tärkeimmistä. Valmiuskouluttajana olen toiminut pitkään. Olen ollut mukana kehittämässä Vapepan koulutusten sisältöä. Vapepan valtakunnallisessa kouluttajakoulutuksessa olen ollut mukana useana vuotena kouluttajana. Muutamia koulutusaineistoja ja käytäntöjä, joita olin alueellisesti mukana kehittämässä päätyi jopa valtakunnalliselle tasolle materiaaleiksi sekä käytännöiksi.
Kehitystä ja onnellisia loppuja
Alueellamme oli tapahtunut aiemmin hukkumistapaus, jossa kelkkailija oli ajanut sulaan. Saimme siitä ajatuksen, että pitäisi hankkia sellainen väline, jolla voidaan liikkua turvallisesti hankalissa paikoissa. Keskustelin paikallisen palopäällikön kanssa, että jos pistäisimme keräyksen pystyyn ja hankkisimme ilmatyynyaluksen. Kun ajatus oli hyväksytty, niin pistimme SPR:n ja Vapepan paikallistoimikunnan kanssa keräyksen pystyyn. Saimme alueemme yhdistykset ja yrityksen hienosti mukaan ja keräsimme 54000 markkaa. Keräyksen suojelijaksi suostui silloinen maaherra Ahti Pekkala. Ilmatyynyalus (Ospray 5) hankittiin pelastusviranomaisten myötävaikutuksella ja palosuojelurahaston kautta. Paikallinen yrittäjä teki lasikuidusta kuomun ilmatyynyalukseen. Rahoilla hankittiin headsetit, tyhjiöpatjat ja muita ensiapuvälineitä alukseen. Kaiken tämän päälle vielä pidettiin 12 elvytyskurssia alueen kylillä. Kaiken tämän tavoitteena oli saada yhteistoimintaa alueellemme. Viranomaisten tuki ja yhteistyö oli elintärkeää. Lisäksi kunta suhtautui myönteisesti ja tuki omalta osaltaan asiaa.
Toinen mieleenpainuva muisto on yhdeltä syksyltä. Vanhempi mies oli kadonnut ja keli oli syksyinen. 5 astetta lämmintä ja satoi kaatamalla. Minulta pyydettiin tuomaan radioita etsintäpaikalle poliisin toimesta. Tuolloin oli kulunut jo 5 päivää katoamisesta. Sanoin varovasti poliisille, että olisiko mahdollista, että etsittävä vanhus olisi jo menehtynyt. Poliisi sanoi heti että ”Ehei, hän on vanha sissi”. Kävin viemässä radiot etsintäpaikalle. Kun olin palaamassa kotiin päin niin Sepen (sen aikainen pelastushelikopteri Oulun alueella) lentäjä soitti minulle ja kertoi että etsittävä mies oli löytynyt suolta. Kopteri oli laskeutunut leijumaan ihan suon pintaan. Lentoavustaja oli hypännyt auttamaan kadonnutta mutta oli itse vajonnut suohon vyötäisiään myöten. Ja niinhän siinä kävi, että etsittävä oli joutunut vielä pelastamaan lentoavustajan suosta. Olipahan vielä sanonut lentoavustajalle ”älä enää koskaan teen noin”.
Mikä on pitänyt mukana toiminnassa kaikki nämä vuodet
Kaikkein tärkein asia on ehdottomasti ihmiset, jotka ovat mukana toiminnassa ja se antaumus, miten he tekevät tätä vapaaehtoistyötä. Olen itse ollut mukana noin 40:llä eri operaatiolla. Vaikka kaikki eivät päättyneet onnellisesti niin silti niitä jäi hyvä mieli ja otimme opiksi asioista. Itselleni jää aina hyvä mieli, kun olen saanut olla auttamassa apua tarvitsevaa.